Tänää aamulla, kun mä avasin silmäni, ensimmäinen asia, jota mä ajattelin oli ruoka. Mulla ei ollu nälkä, vaan mä ajattelin, etten mä saa syödä.
Musta tuntu, että pakko päästä taas käymää kirjottaa tänne, koska tää motivoi mua nii paljon. Lähen kohta salille, ja siel aion hikoilla ainaki kolme tuntii ja illalla vois ehkä mennä luistelemaa. Kirjotan tän viikon sunnuntaina sitte koko viikon liikunnat tänne ylös. Ihanaa, ku on loma, ni pystyy keskittyy tähä nyt iha kunnol!
Mitä mulle tapahtuu?! Mä ajattelen ruokaa koko ajan, mut sit ku mä rupeen miettii, onks mulla nälkä, ei mulla ei oo yhtää nälkä. Tää on ihan varmaa niitten masennus lääkkeiden takia... ja ku mulle nii vannottii, ettei sun näistä pitäis lihota. Mä lopetan ne, mä en ota niitä enää. En mä todellakaa voi lihota täst enempää. Ennemmin kuolen. Mä en oo käyny piiitkää aikaa punnitsemas mite läski mä oon. Mä en oo pystyny, uskaltanu, enkä halunnu. Mua pelottaa, et se masentas mua nii paljo etten enää jaksais ees yrittää.
Mulla on nii paha olo... Sen takii mun pitäis syödä niitä lääkkeit, mut emmä voi! VITTU MÄ EN HALUA LIHOTA! Se riittäs mulle, et oisin kaunis ja laiha. Vitut siitä miltä musta pään sisäl tuntuu tai nukunks mä yöt. Mä haluun tätä enemmän ku mitään muuta. Mä en haluu tuntee enää tätä vihaa itteeni kohtaa, en haluu enää antaa itteni ja muiden talloo mua maaha. Nää kilot tekee musta ruman, ällöttävän ja turhan ihmisen, mä en oo mitää, jos en oo laiha.
Mä lopetan tän paskan tähä. Otan itteeni niskast kii, tän loman mä keskityn vaa itteeni. Rääkkään, vaik henkihieverii ja nälkiinnytän siihe asti, et mun maha alkaa syödä itteensä. En haluu oksentaa, jote en syökkää mitää minkä takii pitäis oksentaa. Lopetan tän sekoilun tähä. Oon ollu viime aikoin semmosis kunnois, et huhhuh. Mikää ei tunnu miltää, mut mun on pakko jaksaa. Hiihtoloman jälkee mä käyn vaa'al ja vittu mä laitan ne kroppa kuvatki. Pelottaa iha helvetisti, mut mä lupaan ittelleni.
Mä oon aika tyytyväinen tän päivän syömisii ja liikkumisii, jos fiiliksistä ei puhuta. Liikunta jäi kyl aika vähäseks, olin vaa treeneissä, kahen tunnin.
Nyt tähä pahimpaa, syömiset. Aamupalaks mä join sellasta juomaa, jota teen yleensä aamusin, siis siihen tulee ihan kaikkee hedelmii ja kasviksii plus vettä, sit laitan siihe yleensä pellavan siemeniä. Joskus laitan sen ohjeen tänne! Ennen treenejä mä söin yhen ruisleivän, vähä sen jälkee kaks pientä viipaletta vaaleeta leipää, jotka mä oksensin, joten ne on poissa laskuista. Iltapalaks mä söin taas yhen ruisleivän ja proteiini juomaa ja tietenki vettä tuli paljon litkittyy koko päivän aikana.
Toi saattaa kuulostaa tosi ykstoikkoselta, mut jos rehellisiä ollaa, mä en tuntenu nälkää koko päivänä ja ihmettelen sitä. Mä en syö lihaa ollenkaa (paitsi kalaa) ja sen takii joudun ottaa esim. B vitamiinit purkista, ja otan myös C:n ja D:n, nii ja proteiinejaki mä juon melkee päivittäin, koska liikunki paljon.
Tää kirjottaminen tuntuu nyt jotenki vaikeelt, eli ei tuu mitää romaanii täl kertaa. Huomenna illal yritän taas tulla kertoilee!
Mä oon ollu kauan poissa täältä, mä en oo kehannu tulla kirjottaa kui epäterveellisesti mä oon elänyt tän viimeset kolme viikkoo. Ehkä nää on vaan tekosyitä, mut noin kolme viikkoa sitte sain aivotärähdyksen, seuraavana viikonloppuna oksennustaudin ja sen jälkee yli 40 asteen kuumeen. Mä oon ollu niiin väsyny, mut nyt tunnen, et oon saamassa sen kadonneen energian takasin, ja toivottavasti pystyn nyt ryhdistäytyy ja alkaa kirjottamaa aktiivisemmin. Illalla voisin tulla laittaa vähä kuulumisii tältä päivältä, liikunnasta ja syömisistä. Mitään kroppa kuvia mä en todellakaan kehtaa vielä laittaa!
